Main menu:

Blogg

  • juni 2018
  • maj 2018
  • april 2018
  • mars 2018
  • februari 2018
  • januari 2018
  • december 2017
  • november 2017
  • oktober 2017
  • september 2017
  • augusti 2017
  • juli 2017
  • juni 2017
  • maj 2017
  • april 2017
  • mars 2017
  • februari 2017
  • januari 2017
  • december 2016
  • november 2016
  • oktober 2016
  • september 2016
  • augusti 2016
  • juli 2016
  • juni 2016
  • maj 2016
  • april 2016
  • mars 2016
  • februari 2016
  • januari 2016
  • december 2015
  • november 2015
  • oktober 2015
  • september 2015
  • augusti 2015
  • juli 2015
  • juni 2015
  • maj 2015
  • april 2015
  • mars 2015
  • februari 2015
  • januari 2015
  • december 2014
  • november 2014
  • oktober 2014
  • september 2014
  • augusti 2014
  • juli 2014
  • juni 2014
  • maj 2014
  • april 2014
  • mars 2014
  • februari 2014
  • januari 2014
  • december 2013
  • november 2013
  • oktober 2013
  • september 2013
  • augusti 2013
  • juli 2013
  • juni 2013
  • maj 2013
  • april 2013
  • mars 2013
  • februari 2013
  • januari 2013
  • december 2012
  • november 2012
  • oktober 2012
  • september 2012
  • maj 2012
  • december 2011
  • november 2011
  • oktober 2011
  • september 2011
  • juni 2011
  • maj 2011
  • april 2011
  • mars 2011
  • februari 2011

  • augusti 2018
    M T O T F L S
    « Jun    
     12345
    6789101112
    13141516171819
    20212223242526
    2728293031  

    Från Agricola till Ahtisaari

    Tänään, Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä, haluan vaihteeksi kirjoittaa suomeksi! Olenhan, niin kuin Agricola, Pernajan poikia…

    Itse asiassa juuri tänä aamuna kävin sattumalta meidän yhteisillä kotinurkilla! Matkalla Porvoosta Loviisan vaalitoritapahtumaan ajoimme kaverin autolla Pernajan Thorsbyn ja kirkonkylän läpi, ja näytin missä olin lapsuuteni asunut Thorsbyn vanhassa pappilassa, vain ehkä 300 metriä Agricolan oletetun syntymäkodin paikasta.

    Päivän kunniaksi kiinnitin pienen vaalijulisteeni sähkötolppaan juuri Agricolan oletetun kodin peruskiviä ja muistomerkkiä vastapäätä, ikään kuin terveisinä pernajalaispojalta toiselle.

    Jatkoimme matkaa Pernajan keskiaikaisen harmaakivikirkon ja sen vieressä olevan Agricolan patsaan ohi. Patsas on kopio patsaasta joka oli Agricolan haudalla Viipurissa, mutta joka on jo kauan ollut kadoksissa.

    Nuorena kesäoppaana Pernajan kirkossa kerroin aina matkailijoille Agricolan kahdesta elämäntyöstä: hänhän oli paitsi Suomen uskonpuhdistaja myös suomen kirjakielen isä.

    Muistutin aina että vaikka Pernajan kirkko kantaa Pyhän Mikaelin nimeä, se ei suinkaan ole saanut nimeänsä Agricolan perusteella, vaan katolilaisen pyhimyksen. Olihan kirkko jo parisataa vuotta vanha kun Agricola siihen pikkupoikana ensimmäisen kerran astui! Pikemminkin Agricola on ehkä saanut nimensä kirkosta…

    Näytin myös mielelläni kirkon näköiskopiota Agricolan vuonna 1548 kääntämästä Uudesta testamentista (Se Wsi Testamenti Somexi). Minulla oli kirjamerkki ns. Pikkuraamatun kohdalla, eli Joh. 3:16, ja luin sen kohdan aina suomenkielisille vierailijoille. Se kuului Agricolan kääntämänä näin:

    ”Sille Nein on Jumala Mailma racastanut ette he’ andoi hene’ ainoan Poicans Sempälle ette Jocaine’ quin wsko hene’ päle’s ei pide huckuma’ mutta ijancaikise’ Eleme’ szama’.”

    Varsinkin sanamuodot ”sen päälle” ja ”uskoo hänen päällensä” ovat kirjaimellisiä käännöksiä ruotsin kielen sanoista ”på det att” ja ”tror på honom”. Suomen kirjakieli on onneksi vuosisatojen saatossa kasvanut näistä vauvan kengistä aikuiseksi.

    Agricola oli tiettävästi äidinkieleltään ruotsinkielinen, niinkuin muutkin pernajalaiset kalastajanpojat siihen aikaan – ja nykyäänkin.

    Ruotsinkielinen oli myös vuosisatoja myöhemmin Johan Vilhelm Snellman, joka muuten syntyi Tukholmassa.

    Suomenruotsalaisena olen ylpeä siitä että nämä suomen kielen aseman lujittamisen uranuurtajat olivat itse ruotsinkielisiä. Samalla olivat suunnannäyttäjinä kaksikielisen Suomen luomisessa.

    Heidän perintönsä velvoittaa meidät nykysuomalaiset ylläpitämään ja vaalimaan tätä yhteisen isänmaamme kahta kansalliskieltä ja niihin perustuvaa kulttuuria.

    Suomenruotsalaisten kansankäräjien asettama ja presidentti Martti Ahtisaaren johtama työryhmä ehdotti äskettäin kansallista strategiaa kahden kansalliskielemme vahvistamiseksi Suomessa. Aakkosissa askel Agricolasta Ahtisaareen on lyhyt, mutta ajallisesti se on lähes puolituhatta vuotta.

    Kaksi kieltä – yksi kansa. Två språk – ett folk.

    Kommentar / Kommentti

    Kommentar: bjorn

    Vaikka suomenkielisellä sivulla väitetään etä tämä kirjoitus on saatavana vain ruotsiki, niin se ei pidä paikkaansa. Päin vastoin, sitä ei ole ruotsiksi!

    Kommentar: Timo Penttilä

    Onhan Euroopassa muitakin maita Suomen ohella, joista mainittakoon tässä Belgia, missä on kaksi virallista kieltä. – Kansankielinen raamattu on pakottanut kehittämään suomen kirjakieltä. Monet muut ovat kartuttaneet suomen kielen sanastoa niin kuin Elias Lönnrot ja J.V. Snellman.
    Agricola on esittänyt myös luettelon suomalaisten muinaisista jumalista. Agricolan myötä on tietenkin luterilaisuus juurtunut osaksi kansallista kulttuuriperintöä.
    Birger Jaarlin ja Kustaa Vaasan aikana Ruotsin kruunu alkoi kantaa veroja Hämeestä ja vähän muualtakin. Ruotsalaiset perustivat linnoja ja varuskuntia tänne. Ennen kaikkea hovioikeudet olivat tärkeitä ja laillisen esivallan takaaminen. Nämä tapahtuivat kaikki ruotsin kielellä, koska suomen kieli oli vielä varsin kehittymätön virasto- ja lakikielenä. – Venäjän suurruhtinaskuntana ollessa Suomi säilytti omat lakinsa, jotka olivat ruotsalaista perua.
    Tällä oli merkitystä Suomen autonomian säilyttämisen kannalta.

    Kommentar: bjorn

    Nimenomaan näin!

    Kommentar: Jan-Erik Andelin

    Mielestäni on erittäin vaikuttavaa, että 1500-luvulla Pernajasta ei lähtenyt pelkästään nuori Agricola Saksan Wittenbergiin asti opiskelemaan, vaan myös kolme muuta pitäjän poikaa – Martti ja Jaakko Teitti, sekä Eerik Härkäpää. Kaikista tuli sen ajan vaikuttajia, piispoja ja jostakin (en nyt äkkiseltään muista kenestä) Ruotsin kuninkaan neuvonantaja.

    Olen myös utse yllättynyt siitä, että Agricolan muistoa on ruvettu

    Kommentar: Jan-Erik Andelin

    … muistamaan aktiivisesti Pernajassa vasta 1900-luvun alussa, jolloin pienen pienoinen muistolaatta ilmesty johonkin rinteeseeni, olisikohan ollut 1904? Joten jos on välillä ollut Ruotsin ajan historia ollut Suomessa kateissa, niin

    Kommentar: Jan-Erik Andelin

    … niin on suomenkielinenkin välillä ollut… Anteeksi tätä iPadin hosumista tematisk lähettämisessä.

    Kommentar: bjorn

    Muistokivi pystytettiin vuonna 1914 oletetun kotitalon peruskivien keskelle. Viipurissa olleen patsaan jäljennös taas pystytettiin muistaqakseni vuonna 1957, 400 vuotta Agricolan kuoleman jälkeen.

    Kommentera / Kommentit

    Login